(ENG) I bought my first Kaj Franck’s pitcher 1621 on an online auction for 40 euros in the year 2009. It was a clear pitcher with rattan. This was the beginning of my collection of these pitchers, which I now have seven – five with rattan and two without it. The model number of the pitcher is 1621, but I have noticed some modifications having occured during the production years. In this blog post I will tell of my perceptions.

Kaj Franck’s design aimed at practicality. He sought to design objects for everyday-life, not mere status-objects. Nuutajärvi focused more and more on this in the mid-1950s.

Franck was interested in specific characteristics of and methods of manufacturing various materials. In addition to textiles, ceramics and glass he also designed some metal and plastic artefacts. He pondered and experimented with various material combinations. In these pitchers he has combined glass and rattan.

Pitcher 1621 was in production during the period from 1955 to 1968 and again from 1993 to 2005. In a Nuutajarvi catalogue from 1958 there are mentioned two colors for the pitcher with rattan: smoke and moss green.

PIC 1. Kaj Franck: pitcher 1621, pallo-sylinteri kaadin. Left to right: blue, smoke and clear. As you can see the width of the rattan varies. The rattan in the blue pitcher is made of a continuous piece, but the rattan of the smoke gray and bright pitcher consists of two parts.

PIC 2. Kaj Franck: pitcher 1621 pallo-sylinteri kaadin. The pitcher has probably been modified during the production years (1955-1968), since one of these pitchers (light blue/turqouise) has different dimensions. Both of these pitchers have a similar edge (cracking-off/cold cut-off), while the edge that was in production from 1993 to 2005 is flame-cutting/hot cutting, as in the new Kartio-pitcher (see my previous blog-post).

PIC 3. Kaj Franck: pitcher 1621 pallo-sylinteri kaadin. As you can see, the main difference is in the size of the sphere of the pitcher. On the left an older pitcher, on the right a newer one, probably from the 1960’s. I suspect that the later production (1993-2005) was based on this 1960’s model.

Pirkko Timonen tells us in the book ”Kattausten kulta-aika” (”The Golden Age of table-settings”) that “There was a whole room dedicated to Kaj Franck’s production in a Triennale for industrial design in the late 1950s. All three models of the pitchers without a handle were on display. The cylinder model (1609) had six glasses within, Kimara-pitcher (1610) was exhibited in red and the ball-sylinterikaadin (1621) in brown. Most photographed were the Kremlin bells – double pitchers designed by Franck for Nuutajärvi. In domestic journals the tableware in the Triennale was accused of being far too luxurious for the living standards in Finland at the time. However, this proved Franck’s farsightedness and courage in difficult economic times. The buyers turned out to be found internationally. The pitchers were sold worldwide in department stores and in well-known design boutiques “.

How do I recognize an original Kaj Franck: Pitcher 1621 pallo-sylinteri kaadin
Easiest way to identify the original pitcher is by checking its dimensions. In the following photos you can find the exact dimensions of the pitcher. I hope that this is helpful to you.

If you are looking for an old pitcher 1621, you should try out these vintage-shops: Fiftysixty  and Artdesign.

Pitcher can also be found in the collections of Moma (New York Museum of Modern Art).

PIC 4. Kaj Franck: pitcher 1621 pallo-sylinteri kaadin. Diameters: bottom 12,5-13 cm, mouth 6,5 cm, circumference (ball) about 41 cm, high 23 cm. Full 140 cl.

PIC 5. On the right: Kaj Franck small vinegar bottle. Part of condiment set nro 2190. Designed 1953, in production 1953-1963. Set included mustard jar, pepper shaker and salt bowl on a wooden base.

PIC 6. Vinegar bottle diameters: high 12 cm, mouth 2,9 cm (clear) 2,7 cm (smoke), bottom 3,7 cm (clear) 3,8 cm (smoke), circumference (ball) 25,4 cm (clear) 25 cm (smoke), teak-cork bottom 2 cm, top 2,8 cm.

PIC 7. ”Designlasin hintakirja” (The Design Glass price book, Poolring Ltd, 2005) mentions that the jam jar (1368), vinegar bottle, dessert dish (1369), as well as square dish (blown glass) with a wooden base (no?) have been sold separately.

PIC 8. Kaj Franck: pitcher 1609, pitcher 1610 and 1621.

Was this blog interesting and helpful?
Subscribe and add your name to the mailing list.
Blog is published once a month. 

(FI) Ostin ensimmäisen rottingilla varustetun 1621 kaatimen vuonna 2009 verkkohuutokaupasta. Kaadin oli kirkas, hinta 40 euroa postikuluineen. Tällä hetkellä minulla on näitä rottinkisia kaatimia viisi kappaletta sekä kaksi kaadinta ilman rottinkia. Vaikka kyseessä on mallinumeroltaan sama kaadin, olen kuitenkin havainnut kaatimissa eroja. Tässä blogitekstissä kerron tekemistäni havainnoistani.

Kaj Franckin muotoilukäsityksen tärkein lähtökohta oli käytännöllisyys, hän pyrki suunnittelemaan ihmisten arkeen sopivia käyttöesineitä, ei status-esineitä. Nuutajärvellä keskityttiinkin 1950-luvun puolivälissä entistä enemmän käyttölasin muotoiluun. Franckia kiinnosti erilaisten materiaalien ominaispiirteet ja valmistusmenetelmät, hän muotoili tekstiilien, keramiikan ja lasin lisäksi jonkin verran metallista ja muovista valmistettuja tuotteita. Hän pohti ja kokeili materiaaliyhdistelmiä. Tässä kaatimessa hän on yhdistänyt rottingin ja lasin. Nuutajärven kuvasto vuodelta 1958 mainitsee väreiksi (kaadin rottingilla): savun ja sammalenvihreän.

Pirkko Timosen Kattausten kulta-aika -kirjassa kerrotaan, että Kaj Franckin tuotantoa oli esillä 1950-luvun loppupuolella kokonainen huoneellinen kansainvälisessä teollisen muotoilun näyttelyssä. ”Kahvattomien kaatimien sarjasta esillä oli kaikki kolme. Sylinterimallissa (1609) oli sisällä kuusi lasia, Kimara-kaadin (1610) oli esillä punaisena ja pallo-sylinterikaadin (1621) ruskeana. Kuvatuimpia olivat Franckin Nuutajärvelle muotoilemat Kremlin kellot –kaksoiskarahvit. Kotimaisissa lehdissä triennaaliastioita moitittiin liian ylellisiksi suomalaisten elintasoon. Ne kuitenkin osoittivat tekijänsä kaukonäköisyyttä ja uskallusta taloudellisesti vaikeina aikoina. Ostajakunnasta tulikin varsin kansainvälinen. Astioita myytiin maailmanlaajuisesti tavarataloissa ja tunnetuissa designliikkeissä”.

Mistä tunnistan alkuperäisen vanhan kaatimen?
Kaatimen mitat ovat helpoin tapa tunnistaa alkuperäinen kaadin. Oheisista kuvista löydät tarkat mitat. Mikäli etsit alkuperäistä vanhaa kaadinta, niin seuraavista vintageliikkeistä voit tiedustella asiaa: Fiftysixty  ja Artdesign.

Kaadin löytyy myös MoMan (New York Museum of Modern Art) kokoelmasta.

KUVA 1. Kuten kuvasta huomaat rottingin leveydessä on eroa. Sinisen kaatimen rottinkinauha on yhdestä nauhasta, mutta savunharmaan ja kirkkaan rottinki on ohuempaa ja nauha on kahdessa osassa.

KUVA 2. Tuotannossa 1621 kaadin oli 1955-1968 ja 1993-2005. Käsittääkseni kaadinta on muokattu tuotantovaiheessa 1955-1968, koska toinen näistä kaatimista on mitoiltaan erilainen. Näiden molempien kaatimien reuna on kylmäkatkaistu, kun taas 1993-2005 tuotannossa ollut kaatimen reuna on kuumakatkaistu, kuten uusien kartiokaatimien. Olen vertaillut katkaisun eroja edellisen blogin kuvatekstissä.

KUVA 3. Suurin ero on kaatimen pallon koossa. Vasemmalla vanhempi kaadin, oikealla uudempi 1960-luvun kaadin. Mielestäni 1993 tuotannossa ollut mallin esikuva on juuri tämä 1960-luvun malli.

KUVA 4. Mitat: Korkeus: 23 cm, halkaisija (pallo) 13 cm (kaula) 6,5 cm, pallon ympärysmitta noin 41 cm, täynnä 1,4 litraa.

KUVA 5. Kaatimesta on myös pienempi 12 cm öljypullokoko (suunnitteltu vuonna 1953) , jota on käytetty maustesetissä sekä myyty erikseen.

KUVA 6. Öljypullon korkeus 12 cm, suuaukko 2,9 cm (kirkas) 2,7 cm (savu), pohja 3,7 cm (kirkas) 3,8 cm (savu), ympärysmitta (pallo) 25,4 cm (kirkas) 25 cm (savu), teak-korkki pohja 2 cm, yläpuoli 2,8 cm.

KUVA 7. Designlasin hintakirjassa (Poolring Oy, 2005) mainitaan että maustesettiin on kuulunut etikkapullo, pippurinsiroittaja, sinappiastia, suolakulho ja tiikkinen alusta. Erikseen on voinut ostaa jälkiruokakulhoa (1369), marmeladitölkkiä (1368) sekä neliömaljaa puualustalla (nro ?). Kaikki nämä lasiosat ovat olleet puhallettuja, eivät puristelasia.

Kiinnostuitko blogista, oliko tästä hyötyä?
Tilaa blogi oikealla olevasta sivupalkista.

Sourches/Lähteet
Pirkko Timonen: Kattausten kulta-aika, 1950-luvun designastiat, Schildts & Söderströms 2013
Nuutajärvi catalogue – glass guide, year 1958