(ENG) I can still remember when I bought my first Kaj Franck’s pitcher 1610 Kimarasekoittaja. The year was 2004. My son was then one year old. We were cycling, he was sitting behind me. I noticed a flea market seller at the nearby marketplace. He had a dark blue pitcher for sale. He asked 30 euros for it. I thought it was expensive so I asked for a discount. The final price was 25 €. This was the beginning of my collection of these pitchers. Now I have 14 pieces of them – so far. 

Left to right: Moss green, turquoise, dark blue, sky blue and smoke. My first kartio-pitcher (dark blue) is the center of this picture.

PIC 1. Kaj Franck: Pitcher 1610. Left to right: Moss green, turquoise, dark blue, sky blue and smoke. My first pitcher 1610 Kimarasekoittaja (dark blue) is the center of this picture.

Kaj Franck designed a number of every day objects in the 1950s. The most famous pitchers were models: 1609, 1610 and 1621. According to the ideal of the time, Franck sought to create an objects that would take as little storage space as possible. Therefore pitchers do not have a handle. Fashionable drink ”cocktail” was translated into Finnish as ”Kimara”. Pitcher 1610, Kimarasekoittaja, Cocktailmixer, number 1610, size 80 cl was in production 1956-1965. Iittala took the pitcher (Kartio) back into production in 1993.

Blog_1_pitcher_kaj_franck_pitchers_kartiopitcher_yellow

PIC 2. Kaj Franck: Pitcher 1610. Left to right: Yellow, swamp or dark brown (in production 1958-1959), moss green and smoke.

Divers use of colors was a novelty Nuutajärvi in 1953. It is said that the Kaj Franck got the idea while visiting Venice, Paolo Veninis home. Each guest had a cocktail glass of different color. However, colored glass was made elsewhere, for example in Sweden at the Reijmyren glass factory. Franck has played a key role in developing Nuutajärvis unique color scheme. Nuutajärvi catalog of 1958 mentions the colors: clear (0), lilac (2), ruby (5), smoke (6), turquoise (7), mossgreen (9), olive (10) and sky blue (11).

Red pitcher is made of ruby red (right) and red. Red is more difficult to make, and this is why it is more expensive than the other colours. The red object has to be reheated in a furnace to bring out the red colour. The most common colouring agent used for red glass is selenium.

PIC 3. Kaj Franck: Pitcher 1610. Red pitcher is made of ruby red (right) and red. Red is more difficult to make, and this is why it is more expensive than the other colours. The red object has to be reheated in a furnace to bring out the red colour. The most common colouring agent used for red glass is selenium.

How do I recognize an original pitcher 1610?
There are a fews simple ways to identify a pitcher 1610 of the 1950s. Here are my observations:

Blog_1_pitcher_kaj_franck_pitchers_kartiopitcher_measures

PIC 4. Kaj Franck: Pitcher 1610. The dimensions of the pitcher: height 22 cm, mouth about 9,8 cm and bottom 9,5 cm.

 

Blog_1_pitcher_kaj_franck_pitchers_kartiopitcher_mouth

PIC 5. Beak/nose/lip. In this picture you can see Aarne-pitcher designed by Aarne Hongell on the right. Pitchers beak is the same type as in the new Kartio-pitchers. In the old pitchers the beak is different, but also there is a clear difference on the mouth due to a change in the method of cutting (from cracking-off/cold cutting to  flame-cutting/hot cutting). Flame-cutting makes a thicker edge.

 

 

Blog_1_pitcher_kaj_franck_pitchers_kartiopitcher_mouth_closeup

PIC 6. Closeup. Left (Kimarasekoitin-pitcher): Cracking-off, the blow cap began to be removed with a cracking-off machine towards the end of the 19th century. A scratch made with a diamond or hard-metal bit is heated with a gas flame making thermal shock cut the glass. Nowadays cracking-off machines are fully automatic. Right (Aarne-pitcher): Flame-cutting, the blow cap can be removed by flame-cutting. The part to be cut is heated with a gas flame and is stretched and thinned by the machine. The part is reheated and the cap falls off. A flame-cut edge does not require finishing. Flame-cutting came into widespread use particularly in then manufacture of restaurant glassware, at Nuutajärvi in 1957. Source: Lasin taide, Kaj Franck 100-vuotta, Kyösti Kakkonen Collection 2011


Was this blog interesting and helpful? Subscribe and add your name to the mailing list. Blog is published once a month. 

 

(FI) Muistan vielä kun ostin ensimmäisen Kaj Franckin Kartiokaatimen. Vuosi oli 2004. Poikani oli silloin yksivuotias. Olimme hänen kanssaan pyöräilemässä, hän istui turvaistuimessa. Huomasin läheisellä torilla kirpputorin. Yhdellä myyjällä oli tummansininen kaadin myytävänä. Hän pyysi siitä 30 euroa. Mielestäni se oli kallis, sain hinnan tingattua 25 euroon. Siitä se näiden kaatimien keräily lähti. Nyt minulla on näitä 14 kappaletta.

Kaj Franck suunnitteli lukuisia käyttöesineitä 1950-luvulla. Tunnetuimpia kaatimia olivat mallit: 1609, 1610 ja 1621. Ajan muotoiluihanteen mukaan Franck pyrki luomaan vähän säilytystilaa vievän esineen, siksi kaatimessa ei ole kahvaa. Muotijuoma Cocktail suomennettiin sanaksi Kimara. Pitcher 1610, Kimarasekoitin, Cocktailsekoitin, numerolla 1610, koko 80 cl oli tuotannossa 1956-1965. Iittala otti kaatimen uudelleen tuotantoon vuonna 1993.

Monipuolinen värien käyttö oli Nuutajärven uutuus vuonna 1953. Kerrotaan, että Kaj Franck sai idean Venetsiasta vieraillessaan Paolo Veninin kodissa. Jokaisella vieraalla oli erivärinen cocktail-lasi. Värillistä lasia tehtiin kuitenkin muuallakin mm. Ruotsissa Reijmyren lasitehtaalla. Franckilla oli keskeinen osa kehittäessä Nuutajärven ainutlaatuista värimaailmaa. 1950-luvulla varsinaisten perusvärien lisäksi tuotannossa oli kolme värikokeilua yhtä aikaa. Nuutajärven kuvasto vuodelta 1958 mainitsee väreiksi: kirkkaan, liilan, rubiinin, savun, turkoosin, sammalenvihreän, oliivin ja taivaansinisen.

Mistä tunnistan alkuperäisen vanhan kaatimen?
On muutama yksinkertainen tapa tunnistaa 1950-luvun kaatimet uusista 1993 eteenpäin tuotannossa olevista. Oheisista kuvista löydät kaatimen mitat, mutta helpoin tapa on tunnistaa kaadin nokasta. Vanhoissa kaatimissa nokka on erilainen, mutta myös kaatimen reunassa on selvä ero: ennen käytettiin kylmäkatkaisua, nykyisin käytetään kuumakatkaisua. Kuumakatkaistu reuna on usein muuta lasia paksumpi.

Kiinnostuitko blogista, oliko tästä hyötyä?
Tilaa blogi oikealla olevasta sivupalkista.

Sources/lähteet:
Kaj Kalin, Kaj Franck –muotoilija, Taideteollisuusmuseo 1992
Lasin taide, Kaj Franck 100-vuotta, Kyösti Kakkonen Collection 2011
Päivi Jantunen: Kaj&Franck, Esineitä ja lähikuvia, WSOY, 2011
Nuutajärvi catalogue – glass guide, year 1958